Helenan kirjasto

Tämän Ainon matkakirjan luin nopeasti, koska se tempaisi mukavasti ja vauhdikkaasti mukaansa. Jokainen stressaantunut ihminen haaveilee vapaudesta, johon tilanteeseen Ainokin, Pohjolan tytär ajautui urallaan. Itse olen kokenut joskus saman tunteen töissä ollessa ja asuinkin jonkin aikaa Hakaniemessä, kirjan maisemissa, mutta piti vaan olla siinä oravanpyörässä, kun ei ollut muita vaihtoehtoja. Pakko oli jaksaa, kun oli perhe, lapset ja kaikki muu, joka sitoi ja hallitsi elämää. Vankinahan minäkin olin omassa elämässäni, mutta sopeuduin. Mutta hauskaa oli lähteä seikkailulle Ainon matkaan ja huomata, ettei kaikki mene aina niinkuin haaveilee, varsinkaan matkalla vanhalla oranssilla pakulla. Maisemat ja ilmat vaihtuvat, jännitystä matkaan tulee, kun on vilkas mielikuvitus. Ja olihan tuo jysäyttävä vuosi, kun korona iski. Elämä on loppujen lopuksi arkea ja eniten sitä tosiarkea matkallakin. Lomilla olo ulkomailla on sitten toinen juttu. Suuria asioita voi tapahtua hetkessä. Elämä on nyt t

Helenan kirjasto siirtyi nyt tänne, koska entinen Vuodatuksen sivusto alkoi olla liian täynnä mainoksia, joita en halunnut nähdä. Mutta muutamista lukemistani kirjoista olen sinne tehnyt postauksia ja niitä voi lukea tässä osoitteessa:      Helenan kirjasto - Vuodatus.net  Olen kai aikamoinen lukija, kun luen välillä melkein silmät kipeäksi päästäni. Opin lukemaan 5-vuotiaana eli kun isoveli meni kouluun, samalla opimme me nuoremmat siskokset lukemaan.Tavattiin aapista tuvan pöydän ääressä yhdessä.  Siskoni oli vain 3-vuotias, kun hän jo luki. Ja kun täti oli kirjaston täti, lukeminen oli aika tärkeä ajanviete lapsena perheessämme. Eihän meillä maalla ollut telkkuakaan, joten jutut, tarinat ja mielikuvat olivat tärkeitä.