Helenan kirjasto

Tämä tunnetaitokirja sopii kaikenikäisille. Tunteillehan emme usein voi mitään, kun tulee joku yllättävä tilanne elämässä vastaan, reagoimme siihen aina jotenkin. Harva pystyy olemaan coolina, jos asia on hyvin omakohtainen. Kunpa nuo tunnetaidot olisivat olleet oppiaineena, kun olin koulussa. Ainoa tunteisiin liittyvä asia, joka jäi mieleen lukion psykologiasta, oli erilaiset ihmistyypit ja miten ne tyypit reagoivat eri tilanteissa. Tunnetaitojen opettelua olisi kaivannut varmaan jokainen nuori siihen aikaan. Miten kohdata omat tunteensa, jännityksen, masennuksen, arkuuden, epävarmuuden, toivottomuuden, jotka olivat varmaan jokaisella lukiolaisella mielessä. Mitään sellaista ohjeistusta ei saanut koulusta, mutta  jonkin verran seurakunnan taholta, papeilta tai hyvältä nuoriso-ohjaajalta. Tunteitahan ei juuri saanut ennen näyttää. Halaaminen oli harvinaista. Ei vieraita kotona koskaan halattu,  ei edes sukulaisia, ehkä eniten omaa äitiä ja joskus isää, myös kotona asuvaa ukkia. Joskus

Luin nuorena tosi paljon runoja, erityisesti silloin, kun lapset olivat pieniä, päivät kiireisiä ja hektisiä. Illalla en jaksanut juuri muuta lukea kuin runoja. Kuuluin Elävien runoilijoiden kerhoonkin monta vuotta ja sain postissa kerran kuukaudessa uuden runoteoksen. Se oli mukava tapa  tutustua uusiin runoilijoihin.  Nyt tilasin Elisalta e-kirjana oman kaupungin kirjoittajan, tavallisen Tuomon runokirjan. Tai onko hän sittenkään tavallinen, kun osaa ja uskaltaa kirjoittaa? En osaa kuunnella äänikirjoja vaikkapa töitä tehdessä niinkuin radiota. Mielenkiintoista lukea, mitä tavallinen raavas, herkkä mies runoilee, erityisesti rakkaudesta. Tietysti rakkaudesta, sehän on elämän tärkein voima. Kaipuusta, tuskasta, surusta. Rehellistä, aitoa, vahvaa tavallisen miehen runopuhetta. Ehkä välillä vähän kömpelönkin rosoista, kuten suomalainen mies muutenkin, mutta eipähän ole liian valmista, sliipattua tekstiä, monesti kirjoitettua ja hiottua, kuten varmaan monet oikeat runoilijat ja kirjailij