Jenni Sofia ja Milla Paloniemi: Miksi siili kiroilee?

Tämä tunnetaitokirja sopii kaikenikäisille. Tunteillehan emme usein voi mitään, kun tulee joku yllättävä tilanne elämässä vastaan, reagoimme siihen aina jotenkin. Harva pystyy olemaan coolina, jos asia on hyvin omakohtainen. Kunpa nuo tunnetaidot olisivat olleet oppiaineena, kun olin koulussa. Ainoa tunteisiin liittyvä asia, joka jäi mieleen lukion psykologiasta, oli erilaiset ihmistyypit ja miten ne tyypit reagoivat eri tilanteissa. Tunnetaitojen opettelua olisi kaivannut varmaan jokainen nuori siihen aikaan. Miten kohdata omat tunteensa, jännityksen, masennuksen, arkuuden, epävarmuuden, toivottomuuden, jotka olivat varmaan jokaisella lukiolaisella mielessä. Mitään sellaista ohjeistusta ei saanut koulusta, mutta  jonkin verran seurakunnan taholta, papeilta tai hyvältä nuoriso-ohjaajalta. Tunteitahan ei juuri saanut ennen näyttää. Halaaminen oli harvinaista. Ei vieraita kotona koskaan halattu,  ei edes sukulaisia, ehkä eniten omaa äitiä ja joskus isää, myös kotona asuvaa ukkia. Joskus tätejä, mutta tunteehan olivat yleensä piilossa. Iloa sai kyllä näyttää onneksi ja nauraminen ei ollut kiellettyä. Kiroilla ei saanut, eikä se olisi mitään auttanut pahaan oloon. 

Jenni Sofia on tarttunut tosi tärkeään ja ajankohtaiseen aiheeseen. Nythän saa tuntea ja näyttää tunteensa. Mutta silti on ihmisiä, jotka eivät välitä toisten tunteista, eivätkä edes omista tunteistaan. Yhtäkkiä on valtavasti masentuneita nuoria. Missä ne olivat ennen vanhaan? En tiennyt heistä mitään, vaikka muistan yhden kaverin, joka teki itsemurhan. Se oli kamalaa. Kukaan ei tajunnut, miten nuori kaveri voi. Pahasta olosta ei osattu kertoa. Edelleen on sama ongelma. Siksi olisi hyvä opettaa ihmisiä puhumaan tunteistaan.

Minä itse, osaanko kohdata tunteeni. No en. Kun tulee paha olo tai paha mieli, sille ei voi mitään. Itken ja sitten taas vähän helpottaa.  Kun tulee surullinen olo, tiedän vain, että se tunne on taas joskus ohi. Iloiset ja mukavat tunteet ovat onneksi suurimmassa osassa päivääni. Enää ei ahdista, kun tietää, ettei se auta. Valoa voi tulla yhtäkkiä elämään pilven takaa. Kiroilua en ole harrastanut koskaan ainakaan kuuluvasti, joskus voi lipsahtaa, mutta kasvatus vain vaikuttaa siellä jossain. Miksi siili kiroilee ja miksi sillä on piikit? Paha olo vaivaa. Kiroileva siili kirjan sivuilla naurattaa!

Tämä kirja sopisi oikein hyvin oppikirjaksi kouluihin. Oppaaksi vanhemmille ja kasvattajille. Pariskunnille, perheille, nuorille, vanhoille ja yksinäisille. Suosittelen kirjaa kaikille. Kirjan hauskat siili-kuvitukset piristävät vakavaa aihetta sopivasti.