Helenan kirjasto

Löysin kirjahyllystämme vanhan kirja vuodelta 1972, J.Herriotin kuuluisan klassikon. Kiinnostuin tietysti kirjasta, koska katsoin uudistetun sarjan eläinlääkärin työstä englantilaisella maaseudulla 1930-40-luvulla. Tarkemmin sanoen Herriot teki työtään nuorena Yorkshiressa, pienessä kyläyhteisössä. Kolme nuorta eläinlääkäriä asuu vaatimattomasti ja heillä on taloudenhoitaja apunaan. Tapahtumat ovat osin samanlaisia kuin tv-sarjassa ja osin hyvinkin erilaisia kirjassa. Esimerkiksi tv-sarjassa on yksi koira, mutta kirjan mukaan heillä oli viisi koiraa. Siihen aikaan koirat saivat vielä olla vapaina kylissä. Kirjan tapahtumat eläinten kanssa ovat paljon samanlaisia kuin omassa lapsuudessani ja nuoruudessa ja siksipä sitä oli hauska lukea. Lääkärin työ lehmien, hevosten ja lampaiden, sikojen kanssa on aivan toista kuin kaupunkieläinlääkärin työ lemmikkien kanssa. Tuohon aikaan ei paljoa annettu arvoa lemmikeille kuten koirille ja kissoille, vain ison kartanon rouvan Tricky-koira sai kohtuu

Huh-huh! Onpas ollut elämää Veskulla! Ei se helppoa ole ollut, mutta miten pää on kestänyt tuota menoa? Jari Tervo on tosi hyvä kirjoittaja ja varmaan on monta mielenkiintoista tuntia vierähtänyt Loirin eli kirjassa ja omassa elämässään Matin kanssa. Matiksi häntä sanottiin koulussa, kun Vesa-Matti vääntyi kaverien suussa Vessamatiksi. Sitä en tiennyt, että Veskun toinen silmä on sininen ja toinen vihreä. Erikoinen piirre, mutta onhan mieskin erikoinen. Mielenkiintoinen yksityiskohta paljastui kirjasta. Loirin perhe oli asunut Mannerheimintie 67:ssä, jossa minäkin asuin nuorena opiskelijana. Perhe asui sodan jälkeen pienessä yksiössä, kuten sotaveteraaniperheet yleensä. Töölön kuvaukset ovat siksi kiintoisia minulle ja sitten perheen Haagaan kaksioon muutto ja sen seudun kuvaukset. Haagahan oli silloin 45-60- luvulla maaseutua. Metsät täynnä marjoja, niittyjä ja peltoja ympärillä.  Ensin ajattelin, etten lue tätä kirjaa, mutta taitava kirjoittaja on onnistunut ajan kuvauksessaan niin h

Olen kuukausimaksaja Elisan kirjakerhossa ja kun maksan 16,99 euroa kuukaudessa, saan lukea rajattomasti kirjoja, e-kirjoja tai kuunnella äänikirjoja. Se sopii minulle, hullulle himolukijalle. Kaikki uutuudet eivät sinne kuitenkaan tule heti, vaan niitä saa odotella kuin kirjaston varaussysteemissä konsanaan. Nytkin lukisin mielelläni Angela Merkelin elämänkerran tai Laura Kolben Keho kirjan. Odottelen kiltisti niitä sitten. Kirjahyllyjämme en halua enää täyttää, koska lähes 3000 kirjaa alkaa olla tarpeeksi.  Mutta sattuipa sitten silmääni kirjakerhosta Laura Kolben kirja Yläluokka, se ilmestyi jo 2014. Sehän se vasta onkin kiinnostava historian kirja. Laura Kolbe on tutkija-historian professori ja hän on tehnyt kirjassaan paljon tutkimusta haastatellen Suomen aatelisia ja tutkien yläluokkaista historiaamme. Onhan tämä samalla oppikirja, miten käyttäytyy aito aatelinen tai yläluokkainen ihminen.  Vaikka olisikin tavallinen keskiluokan tallaaja kuten itse, voi hyvä käytös viedä yhteisku