Helenan kirjasto

Onpas tässä todella avoin ja rehellinen tilitys omasta elämästä ja samalla koko lähipiiristä.  Autofiktiokirjat ovat tätä päivää sen jälkeen, kun kirjailija Karl Ove Knausgård julkaisi kirjasarjansa Taisteluni. Luin ne kaikki KOG:n "elämäntaistelukirjat" aikoinaan ja kaikki muutkin hänen kirjansa. Ei elämä päästä ketään helpolla.  Rankkaa taistelua on ollut Hanna B:kin elämä, ei hänkään ole helppoa elämää elänyt, niin kukahan sitten meistä? Itkuhan siinä tuli, kun luin hänen äidin tunteistaan, kun hän taisteli neljän lapsensa kanssa. Kun isä ja äiti etsivät kadonnutta teinilastaan pitkän aikaa, voi kuvitella sen vanhempien suuren tuskan. Miten kaikki voi mennä välillä niin pieleen, vaikka vanhemmat tekevät kaikkensa. Kasvatus ei ole helppoa, kun koko ajan raahaa mukanaan vanhempien omaa menneisyyttä, omia kokemuksiaan ja pelkojaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. - Mutta omasta äidistäni en olisi voinut kirjoittaa hänen tavallaan, sen verran kunnioitan omia vanhempiani, vaikkeivat

Karin Smirnoffin esikoisteos on ollut Ruotsissa menestyskirja heti kun se ilmestyi. Se on ruotsalaisten Maa on syntinen laulu. Smirnoff on ollut aiemmin toimittaja ja palaa synnyinseuduilleen Västerbotteniin ostettuaan sahan, jota hän kai vieläkin pyörittää Pohjois-Ruotsissa. Teos kuvaa hyvin pohjoista Ruotsia ja yllättäen se onkin aika samanlaista menoa kuin Suomessa. Kuvitteellisessa kotikylässä on kaikki samat ainekset kuin jossakin suomalaisessa pohjoisessa tai itäisessä kylässä. Alkoholisteja, tappoja, insestiä, mielenterveysongelmia, vanhusparkoja tyhjenevissä kodeissaan. Kaikki tuntevat toisensa ja tuntuu, ettei kylässä ole yhtään normaalia ihmistä. Aika rujoa ja raskasta menoa on tyhjenevän pohjoisen kylän elämä. Veliparka on elämän kolhima  alkoholisti.  Karin Smirnoffin kirja on kyllä aikamoista liioittelua, mutta parasta on ehkä tuo kuvaus, kun hän kiertää kotihoitajana vanhusten luona ja näkee koko elämän kirjon, miten elämä valuu monella ankeasti loppuaan kohti. En nyt san