Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Onpas tässä todella avoin ja rehellinen tilitys omasta elämästä ja samalla koko lähipiiristä.  Autofiktiokirjat ovat tätä päivää sen jälkeen, kun kirjailija Karl Ove Knausgård julkaisi kirjasarjansa Taisteluni. Luin ne kaikki KOG:n "elämäntaistelukirjat" aikoinaan ja kaikki muutkin hänen kirjansa. Ei elämä päästä ketään helpolla. 

Rankkaa taistelua on ollut Hanna B:kin elämä, ei hänkään ole helppoa elämää elänyt, niin kukahan sitten meistä? Itkuhan siinä tuli, kun luin hänen äidin tunteistaan, kun hän taisteli neljän lapsensa kanssa. Kun isä ja äiti etsivät kadonnutta teinilastaan pitkän aikaa, voi kuvitella sen vanhempien suuren tuskan. Miten kaikki voi mennä välillä niin pieleen, vaikka vanhemmat tekevät kaikkensa. Kasvatus ei ole helppoa, kun koko ajan raahaa mukanaan vanhempien omaa menneisyyttä, omia kokemuksiaan ja pelkojaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. - Mutta omasta äidistäni en olisi voinut kirjoittaa hänen tavallaan, sen verran kunnioitan omia vanhempiani, vaikkeivat hekään  ehkä aivan täydellisiä olleet. Me kaikki vanhemmat olemme omalla tavallamme keskeneräisiä nuorina äitinä, isänä. Lapset he vasta sitten kasvattavat meitä lopulliseen persoonallisuuteemme. Vasta myöhemmin tajuaa, mitä olisi voinut tehdä toisin. 

Hanna B kirjoittaa sujuvasti. Meidän jokaisen elämä on tarina, josta voi oppia jotain ainakin itse tai sitten joku muu, kun sen kirjaksi kirjoittaaa. Hienoa, että hän lähti Pariisiin miettimään omaa elämäänsä. Se tekisi jokaiselle äidille hyvää mennä välillä jonnekin lepäämään ja miettimään ja varsinkin niille äideille, jotka tuntevat välillä täysin epäonnistuneensa. Kirjoittaminen on ollut varmasti terapoiva projekti tässäkin. Ihailen ihmisiä, ja varsinkin taiteilijoita, jotka ovat hyviä niin monessa kuten Hanna B. Luovuus on lahja, jota voi useimmiten vain käyttää hyvin ja avata samalla lukkoja, jotka eivät muuten aukeaisi.  Rohkeutta tällaisen kirjan kirjoittaminen vaatii erittäin paljon ja sehän ei onnistu kaikilta. Tässä kirjassa on onnistuttu elämän monien epäonnistumisten jälkeen ainakin kirjoittamisessa. Toivon Hannalle B:lle hyvää ja rikasta elämää jatkossa. 

Jokaisen meistä pitäisi kirjoittaa kirja omasta elämästään. Se auttaisi ymmärtämään meitä itseämme enemmän. Jokaisen elämä on tärkeää ja arvokasta. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raija Oranen: Minä Armi Maria R.

Nyt voin sanoa rehellisesti, että Raija Oranen on todella hyvä kirjoittaja. Hänen tekstinsä on raikasta, ilmeilevää, humoristista, elävää, kun hän kirjoittaa Marimekon luojasta Armi Ratiasta minä-muodossa. Varsinkin lapsuuden ja nuoruuden kuvaus on upeää kerrontaa Karjalasta, ensin kotikylästä Pälkjärveltä ja sitten Kuusistosta Laatokan rannalta. Ei ollut helppoa sodan aikaan perheen perustaminen. Ei ollut yhtään ihme, jos Armi joutui välillä hoitoon mielenterveytensä takia. Voimakas ja vahva, luovuutta täynnä oleva ihminen oli toisaalta varmaan  herkkä sielu, joka turvautui liikaa alkoholiin ja lääkkeisiin. Ehkä tämä kirja on yksi värikkäimmistä elämänkertakirjoista, jonka olen lukenut. Välillä tulee lukiessa miettineeksi, mikä oli totta tarinassa ja mikä satua? Armi teki kuitenkin huikean elämän työn perustamalla Marimekon. Haaveeksi jäi Marikylä.  Mutta miksei  olisi kiva idea vaikkapa Marihotelli Helsingissä? Kyllä se kiinnostaisi ulkomaisia ja suomalaisia turisteja. 
Lue lisää

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa

Onhan tämä vaikuttava kuvaus erilaisesta elämästä. Siitä, miten punaisia kohdeltiin Suomessa, miten heidän perheitään, lapsiaan haukuttiin kovin sanoin. Sirpa Kähkönen on tehnyt riipaisevan kuvauksen äitinsä kuoleman jälkeen ja hänen tavaroistaan, muistiinpanoistaan ja eletystä elämästä. Itselle kirja on aika avartava kuvaus siitä, miten suvun painolasti vaikuttaa pitkään. Häpeästä varmaan ovat kärsineet monet suvun jäsenet ja eihän se häpeä varmasti helpolla häviä. Niin varmaan Sirpallakin. Kuopio-kuvausta on tietysti jokaisen täällä asuvan mukava lukea.  Oma suvun historia kun on aivan toisenlainen. En tiedä yhtään vanhempaa punaista suvustani. Maalaisväestö oli voimakkaasti valkoisten puolella, eikä kukaan ymmärtänyt Venäjälle vapaaehtoisesti aatteen takia menijöitä. Mitäs lähditte, mitäs menitte, maapetturit, sitähän ne punaiset saivat kuulla. Vieläkin tämä asenne on tiukassa ainakin maaseudulla asuvilla. 
Lue lisää

Walter Isaacson: Steve Jobs

Nyt luen parhaillaan Steve Jobsin elämän kertaa. Ja huh ja huh! Hän se vasta on ollut erikoinen persoona. Mikään ei mennyt hänen elämässään normaalien kaavojen mukaan. Hän oli adoptiolapsi, lahjakas, vanhemmat tukivat häntä. Vaikea ja tosi outokin persoona. Käytti huumeita nuorena, koviakin kuten LSDtä, oli kasvissyöjä ja paastosi, eli hippielämää ja keskeytti opinnot. Ei ihme, että maksa ja haima pamahtivat aikaisin eli syöpä vei. Hän vietti Intiassa pitkiä aikoja "valaistumassa" ja uskoi milloin mihinkin hengelliseen oppiin siis hurahti eri uskotoihin. Persoonaltaan hän oli vaikea, ehkä siksi, että kantoi ikuista traumaa siitä, kun vanhemmat olivat hylänneet hänet Mutta, hän tajusi jotain liike-elämästä ja sen kuinka tehdään rahaa, vaikkei sitä juuri arvostanut, kun hän asui aika vaatimattomassa talossa, ei paljoakaan huonekaluja, mutta laittoi kuitenkin rahaa merkkituotteisiin ja hienoihin autoihin.  Aika erikoinen hän oli nuorena, kun liikkui Kaliforniassa kaavuissaan ja
Lue lisää