Tuomo Tuppurainen: Se olet sinä - Runoja rakkaudesta ja kaipuusta
Luin nuorena tosi paljon runoja, erityisesti silloin, kun lapset olivat pieniä, päivät kiireisiä ja hektisiä. Illalla en jaksanut juuri muuta lukea kuin runoja. Kuuluin Elävien runoilijoiden kerhoonkin monta vuotta ja sain postissa kerran kuukaudessa uuden runoteoksen. Se oli mukava tapa tutustua uusiin runoilijoihin.
Nyt tilasin Elisalta e-kirjana oman kaupungin kirjoittajan, tavallisen Tuomon runokirjan. Tai onko hän sittenkään tavallinen, kun osaa ja uskaltaa kirjoittaa? En osaa kuunnella äänikirjoja vaikkapa töitä tehdessä niinkuin radiota. Mielenkiintoista lukea, mitä tavallinen raavas, herkkä mies runoilee, erityisesti rakkaudesta. Tietysti rakkaudesta, sehän on elämän tärkein voima. Kaipuusta, tuskasta, surusta. Rehellistä, aitoa, vahvaa tavallisen miehen runopuhetta. Ehkä välillä vähän kömpelönkin rosoista, kuten suomalainen mies muutenkin, mutta eipähän ole liian valmista, sliipattua tekstiä, monesti kirjoitettua ja hiottua, kuten varmaan monet oikeat runoilijat ja kirjailijat tekevät teksteilleen. Aitoa mies-runoilua. Runot sopisivat todella hyvin laulujen sanoituksiksi.
Tässä yksi osa runosta Ikävä, joka koskettaa varmaan muitakin :
Minä muistan sinut
niin kuin sateet jälkeen kuivien kausien
Minä muistan sinut
niin kuin virheen, joka johti kadotukseen
Minä muistan sinut
ei minulla ole mitään rakkaampaa
Mutta nyt on tullut aika sinusta luovuttaa
Vaikka minua pelottaa enkä tahtoisi ollenkaan
....
Kommentit
Lähetä kommentti