Vuodet

Olen lukenut syksyn aikana taas paljon kirjoja. Mutta uusin kokemus on ollut Vuodet äänikirjan kuuntelu. Ostin kuuntelulaitteet ja kokeilin, miten kirjan kuuntelu sujuu, koska Vuodet e-kirja katosi minulta yhtäkkiä kesken lukemisen. Korvissani on kuulunut siis tämän vuoden Nobel-voittajan Annie Ernauxin kirja Vuodet.  Se kesti lähes seitsemän tuntia! Onhan tässä koettu kaikkea kirjaelämän aikana. Kun on aloittanut lukemisen 5-vuotiaana ensin veljen Aapisesta ja sitten lasten kuvakirjoista ja nyt olen päätynyt äänikirjaan, voin sanoa että kaikista paras on tavallinen kirja, sitten sähköinen e-kirja tabletilta, mutta kuuntelu ainakin vielä on hankalaa.

Vuodet on alussa kiinnostava, mutta kyllä oman elämän kertominen on aika pieni osa kirjasta. Suurin osa on aina oman aikansa historiaa ja kokemuksia. Kirja on aivan liian pitkä. Mielenkiintoa olisi saanut vielä aikaan, jos olisi kertonut hieman enemmän omasta elämästään. No, ehkä hän halusi suojella läheisiään. Jäi vaivaamaan, miksi avioero tuli. En saanut sitä selville tai se meni ohi kuunellessa. Kaikkea ei pysty sanoista rekisteröimään. Historian kulun Ranskassa saa selville netistä, googlaa, mitä milloinkin tapahtui tai ehkä kirjailija kirjoitti kaiken ylös. Mutta erikoista, miten äänikirjan lukijan äänellä on vaikutusta. Kun aloitin seuraavan äänikirjan kuuntelun, lukijan ääni oli outo ja en ole tottunut vielä siihen.

Paras toteamus oli kuitenkin, miten me jokainen elämme ainutkertaista elämää, jota kukaan muu ei ole kokenut kuin me jokainen itse. Elämä on ainutkertainen kokemus, jokaisella erilainen ja omalainen. Kirjailija on nyt yli kahdeksankymmenen, joten onhan kirjassa paljon elämän viisautta, jota saa vain pitkään elämällä.