Satu Rämö: Hildur
Minun oli pakko lukea tämäkin kirja, koska olen käynyt Islannissa ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Ja kyllä olen lukenut kaikki Rämön kaikki muutkin kirjat. Islannin luonnon kuvaus on näissä hänen kirjoissaan parasta ja sitten tietysti erilaisten ihmisten kuvaus. Tämä dekkari tuntuu aika todelliselta, vaikka henkirikokset ovat harvinaisia Islannissa. Islantilaiset ovat oma erikoinen kansansa ja niitä omituisia tyyppejä tuli reissullanikin vastaan. Muistan esimerkiksi Reykjavikista yhden oudon tyypin, ison miehen, joka tuli joka ilta hämärissä vastaan kadulla polkupyörällä aina outo naamari kasvoillaan. Hieman tuli puistattava tunnelma. Dekkarissa tulee ruumiita aika lailla. Mutta kaikkeen löytyy selitys, joka sekin tuntuu uskottavalta. Mukavaa on se, että kirjaan on mahtunut yksi suomalainen herkkis poliisi, joka kutoo villapaitoja. Nythän miehetkin ovat innostuneet oikeasti kutomaan, kun on huomattu, että käsillä voi tehdä muutakn, kuin näprätä kaukosäädintä tai kännykkää! Sitäpa