Helenan kulttuurikirjasto

Kuva otettu Scalan aulasta.  Eilen, heti kun tämä Kalevala-elokuva tuli kaupunkiimme nähtäväksi, lähdimme sitä katsomaan. Olipas vaikuttava elokuvatyö! Taideteos!  Luonnon ylistys. Yli 2 tuntia laatukuvaa, jota suomalainen elokuva ei läheskään aina ole. Miten moni elokuva tulee tehtyä oikeastaan turhaan, mutta tämä elokuva kyllä ei ole turhaa työtä. Jos elokuvasäätiö jakaa rahojaan kuviin, joita vain harvat käyvät katsomassa, onko se oikein? Voin sanoa rehellisesti, etten ymmärrä myöskään miksi joku 100 litraa sahtia tehtiin? En voi ymmärtää. Sahtielokuva on outoa kuvaa suomalaisuudesta maailmalle. Tai monet muut kohelluskuvat?  Kalevalan Kullervon tarina on tietysti muuttunut paljon alkuperäisestä, mutta tunnelma on hyvin siinä saavutettu. Alkuperäinen Kullervon tarina on aika paljon surullisempi ja raaempi. Onhan tässä välivaltaa, miekat heiluu, ruumita tulee, mutta sehän on sitä tarinan symboliikkaa. Ja lukekaapa Kalevala! Ja onhan tässä Kullervolla oikeastaan onnellin...

Tämä Ikosten suvun tarina, osa 2 on todella ihanasti ja hienosti kirjoitettu! Mari Renko taitaa kirjoittamisen. Tietysti kirja kolahtaa minuun, kun olen Nurmeksesta lähtöisin ja tapahtumat sijoittuvat sinne. Ollaan välillä nykyhetkessä ja sitten välillä sota-ajassa. Erityisesti sota-ajan kuvaukset olivat vaikuttavia, koska sukuni koki kaikkea tuota, mitä kirjassa kuvattiin. Ihmisten elämää määritti todella paljon silloin sota ja sen arvaamattomuus. Elämää piti vain elää. Vaikka pommikoneet mellastivat taivaalla. Perheeni oli kuitenkin suojassa, koska he asuivat kauppalan, nykyisen kaupungin ulkopuolella maalaistalossa. Tätini päiväkirjoista olen lukenut, miten he jatkoivat vain elämää, vaikka ilmahälytys tuli ja pommikoneen kävivät kääntymässä Porokylässä, Nurmeksen länsipuolella, jopa kodin yläpuolella. Pommituksia oli paljon ja yksi todella tuhoisa keskustan pommisuojaan. Siitä kerrotaan kirjassakin.  Nykyhetken kuvaukset nuorison elämästä ovat kirjassa aika mielenkiintoista luet...

Tässäpä oivallinen kesäkirja myös! Ystäväni Maire kirjoitti ensimmäisen kirjansa  seitsenkymmpisenä! Ja kylläpä tulikin vauhdikasta tarinaa. Hän eli Kanarian saarilla useita vuosia ja teki bisnestä kiinteistöalalla. Tapahtumat ovat osin kyllä totta, niin paljon olin kuullut jo aiemmin noista tarinoista. Iso osa kuitenkin on fiktiota. Kirja todellakin kuvaa tuon kuuluisan saaren liike-elämää, miten erilaista se on kuin Suomessa. Suvut ja ystävät pyörittävät monenlaista yritystä. Korruptioltakaan ei voi välttyä. Taitaa se mafiakin joskus siellä villinä rehottaa. Rehellisen suomalaisen naisen, Mari Salavan on joskus vaikea ymmärtää kaikkia kanarialasten kuvioita. Tarina etenee vauhdikkaasti ja on se kyllä huikean värikästä elämää, suorastaan hengästyttävää menoa. Jännitystäkin löytyy tästä seikkailuromaanista dekkarimaiseen tyyliin. Onhan tämä aika koukuttava kirja, jonka lukee nopeasti, kun se on niin sujuvasti kirjoitettu. Tätä kirjaa kun lukee, unohtuvat omat pikku murheet. Suositt...

Luin Sydänmaalaiset nopeasti ja onhan se tosi sujuvasti kirjoitettukin. Minna on Maaningalta kotosin, joten hän osaa kuvata todella hyvin maaseudun elämää. Maaseudun tämän päivän ongelmat on hyvin esillä kirjassa monin tavoin. Ihmisetkin edustavat tätä päivää täysin. Maasetu muuttuu ja ihmisetkin muuttuvat. Toivottavasti maaseudullakin on elämää jatkossakin, eikä vain kesäasukkeja ja harvoja taistelijoita. Sitten on niitä, jotka käyvät kokeilemassa maalaiselämää ja palaavat kaupunkiin. Paljon on muuttunut maaseutu lapsuuteni ja nuoruuteni ajoista. Syynä on yhä huonompi viljelijöiden asema ja yleinen suhtautuminen maaseutuun. Tämä on hyvä ns laiturikirja, mökkikirja, matkakirja, hyvää maaseutuviihdettä. Itse olen päättänyt, että luen enemmän  hyvänmielen kirjoja tästä lähtien. Joskus joku vakavampikin tarina uppoaa, mutta kyllä kirjan antama tunnelma on aika tärkeä.  Nyt minulla on menossa toinen Minnan kirja, Tuulen tuomat. Sekin tempaisi heti nopeasti matkaansa maaseudulle. S...

Tänä keväänä olen lukenut naiskirjailijoita, jotka ovat kotoisin Pohjois-Savosta. Ensin kiinnostuin kuopiolaisesta nuoresta kirjailijasta Marista. Todella mielenkiintoiseksi kirjan tekee jo se, että kirjan tapahtumat liikkuvat syntymäkotikunnassani Nurmeksessa. Nimet ovat tuttuja, paikat tuttuja ja ihmisetkin omalla tavallaan. Sukunimetkin ovat sieltä päin, osa nimistä jopa sukuni nimiä.  Tapahtumatkin ovat tavallaan tuttuja, kun kirjassa kerrotaan kahdessa aikakaudessa liikkuen eli nykyisyydessä ja menneessä tapahtumista, jotka siellä asuville 1912 tapahtuivat. Ukkinikin lähti Amerikkaan paremman elämän toivossa 1913 ja oli siellä viisi vuotta, mutta palasi takaisin. Taustalla oli onneton rakkaustarina ja kotitilan menetys. Siitäkin syntyisi aikamoinen tarina. Ukkini oli monenlaisessa työssä seikkailuvuosinaan. Mutta hän palasi ja rakensi rahat saatuaan kotipaikkamme uuteen uskoon. Muistan, kun ukki sanoi, että nukuin New Yorkissa sataman kapakan penkillä eka yön! Monta muutakin h...

  Vappu Pimiä on tehnyt hyvän ruokakirjan, jolla on hauska nimi; Vappu jouluna! Hänen reseptinsä ovat helppoja, osa perinteisiä, monipuolisia ja tekstistä tulee ilmi Vapun oma ääni ja jopa huumorikin. Suosittelen kirjaa kaikille herkkusuille ja hyvän ruuan ystäville.  Tässä todella hyvä omenapiirakan ohje, jota jo kokeilinkin hieman muunnellen: Omenapiirakka