Jenny Pääskysaari: Mielen maantiede

Tässäpä hyvä kuvaus lähiöelämästä 1970-1990-luvulta. Täyttä elämää ikävän kuuloisessa  vantaalaislähiössä Korsossa. Lähiöitä nousi silloin nopeasti, joihin suomalaisten oli pakko asettua asumaan, kun töitä ei ollut kotiseudulla sodan jälkeen. Isovanhemmat olivat usein karjalaisia evakkoja, joilla oli koko omaisuus jäänyt rajan taakse. Verbaalinen lahjakkuus on Jennyllä perua varmaan paljon mummolta ja ukilta. Jenny on todellakin hyvä kirjoittaja ja osaa kuvata hyvin elämää lapsena, koululaisena ja nuorena. Hän kuvaa lämpimästi ja huumorilla höystäen elämää omassa kotilähiössä, joka ei ole lainkaan tylsää. Kun perusasiat ovat  kunnossa kotona, arki sujuu, vaikka mitä tapahtuisi naapurustossa tai seinän takana. 

Itselleni kirja oli aika avartava kuvaus lasten ja nuorten elämään suurkaupungin lähiössä, joka on kuitenkin kuin vaikkapa oma pieni maalaiskyläni nuorena kaikkine omituisine ihmisineen ympärillä. Kaikki asiat vaikuttavat siihen, mikä nuoresta tulee. Kodin ja opettajien, kavereiden vaikutus on suuri. Muotisuuntaukset ja musiikki, harrastukset, lähikirjasto, tädit, sukulaiset ovat osa kasvamista. Kaikkien vanhempien kannattaisi lukea tämä kirja.

Nauroin välillä kippurassa, kun Jenny kuvasi opettajiaan. Kyllä niissä tyyppejä löytyi minunkin kouluaikana. Jennyhän oli huippuoppilas, joka pääsi kovalla keskiarvollaan siihen lukioon, mihin halusi. Hyvin on sitkeys palkinnut elämässä kirjoittajan. Kotikaksio on vaihtunut Hesan keskustan komeaan kotiin. Hyvä Jenny! Kiva lukukokemus! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raija Oranen: Minä Armi Maria R.

Walter Isaacson: Steve Jobs

Aino Huilaja: Pakumatkalla