Helenan kulttuurikirjasto

Kuva otettu Scalan aulasta.  Eilen, heti kun tämä Kalevala-elokuva tuli kaupunkiimme nähtäväksi, lähdimme sitä katsomaan. Olipas vaikuttava elokuvatyö! Taideteos!  Luonnon ylistys. Yli 2 tuntia laatukuvaa, jota suomalainen elokuva ei läheskään aina ole. Miten moni elokuva tulee tehtyä oikeastaan turhaan, mutta tämä elokuva kyllä ei ole turhaa työtä. Jos elokuvasäätiö jakaa rahojaan kuviin, joita vain harvat käyvät katsomassa, onko se oikein? Voin sanoa rehellisesti, etten ymmärrä myöskään miksi joku 100 litraa sahtia tehtiin? En voi ymmärtää. Sahtielokuva on outoa kuvaa suomalaisuudesta maailmalle. Tai monet muut kohelluskuvat?  Kalevalan Kullervon tarina on tietysti muuttunut paljon alkuperäisestä, mutta tunnelma on hyvin siinä saavutettu. Alkuperäinen Kullervon tarina on aika paljon surullisempi ja raaempi. Onhan tässä välivaltaa, miekat heiluu, ruumita tulee, mutta sehän on sitä tarinan symboliikkaa. Ja lukekaapa Kalevala! Ja onhan tässä Kullervolla oikeastaan onnellin...

Tämä Ikosten suvun tarina, osa 2 on todella ihanasti ja hienosti kirjoitettu! Mari Renko taitaa kirjoittamisen. Tietysti kirja kolahtaa minuun, kun olen Nurmeksesta lähtöisin ja tapahtumat sijoittuvat sinne. Ollaan välillä nykyhetkessä ja sitten välillä sota-ajassa. Erityisesti sota-ajan kuvaukset olivat vaikuttavia, koska sukuni koki kaikkea tuota, mitä kirjassa kuvattiin. Ihmisten elämää määritti todella paljon silloin sota ja sen arvaamattomuus. Elämää piti vain elää. Vaikka pommikoneet mellastivat taivaalla. Perheeni oli kuitenkin suojassa, koska he asuivat kauppalan, nykyisen kaupungin ulkopuolella maalaistalossa. Tätini päiväkirjoista olen lukenut, miten he jatkoivat vain elämää, vaikka ilmahälytys tuli ja pommikoneen kävivät kääntymässä Porokylässä, Nurmeksen länsipuolella, jopa kodin yläpuolella. Pommituksia oli paljon ja yksi todella tuhoisa keskustan pommisuojaan. Siitä kerrotaan kirjassakin.  Nykyhetken kuvaukset nuorison elämästä ovat kirjassa aika mielenkiintoista luet...